Viimeista viikkoa paahdetaan menemaan. Nimeomaan paahdetaan silla ulkona alkaa olla jo aika tuskastuttavan kuuma. Mutta eipa valiteta...ei tarvi kuin miettia niita tammikuun pakkasia - talon sisalla.

Eilein maanantaina kaytiin meksikolaisen kaverimme Jerryn( oikeasti vissiin joku Gerardo) kotona uima-altaalla polskimassa ja pelaamassa Nintendo Wiilla. Tanaan suunnistetaan iltapaivasta Planetaario Alfaan, joka nimestaan huolimatta on muutakin kuin tahtitaivaan tutkailua. Esitteiden mukaan kyseessa lienee paikallinen Heureka. Ihan valihuomatuksena sanottakoon , etta mietin tuota edellista lausetta aimo tovin. Syysta, etta en millaan muistanut, etta pitaako Heureka kirjoittaa isolla tuossa yhteydessa. Katoin Tarot-korteista ja nayttivat, etta isolla. Tieda hanta. Joku varmaan selventaa?

Heurekan jalkeen mennaan M:n ja J:n kans viela vihoviimeisen kerran tukemaan meksikolaista elokuvasalikulttuuria ja ohjelmassa lienee Disneyn uusin tuotos sarjaan Pirates of the Caribbean.

Loppuviikosta viela ohjelmassa ilmeisesti cabriton(?) syonti(a). Cabrito(?) on Monterreyn oma perinneruoka eli Lambi-mainoksista tuttu pikkukili vedetaan ilmeisesti sisuksiin. Melkoisen barbaarista, mutta menkoon nyt viimeisen viikon kunniaksi.

Ja kaiketi jonkulaiset laksijaiset on myos luvassa.

Yritan kirjoittaa sitten vahan enemman syva-analyysia koko vaihdosta jahka kotiudun kotio ja jetlaaki hellittaa.

Lentomatkasta sen verran, etta lauantaiaamuna lennetaan taalta Monterreysta Windy Cityyn eli Amerikan yhdysvaltojen Chicagoon ja sielta tovin odottelun jalkeen tuonne brittijalkapallon matapesakkeeseen eli Manchesteriin. Ja Manusta viela viimeinen lentoetappi Helsinkiin.

Onneksi matkustaminen ei lopu viela maamme paakaupunkiin vaan junalla korottelemme kohti Lappia ja Rovaniemea noin kymmenen tunnin ajan. Ja Rollosta viela linkulla Postoniin. Arvioisin laskeutumisajaksi Posiolle n. klo 10.00, joten kaikki vaan banderollien ja fanikuvien kanssa hakemaan nimmareita!

Jos tama nyt oli tassa niin Monterrey kiittaa ja kumartaa! Poistun.

 

Kaikki hyvin Monterreyssa.

Kulunut viikko on ollut normaaliudessaan jo epanormaali. En oikeastaan ole tehnyt yhtaan mitaan muuta kuin nukkunut, syonyt ja kaynyt salilla.

Tarkein asia mika nain akkiseltaan tulee mieleen on tietenkin se, etta Mestareiden Liigan voitto meni Italiaan. Ei varmaankaan tarvi miettia tuon jo mainitun Mestareiden Liigan voiton ja viime kesan MM-voiton jalkeen, etta minka maan tahdissa futiksessa mennaan. Siina voi Englannit, taka-Mongoliat ja muut kikkeliskokkelismaat miettia, etta mita se voittamisen kulttuuri oikein on.

Ajatuksissa on ollut testipakata rinkka, mutta siirrettakoon niin vaativa operaatio ensi viikkoon. 

Valitan, mutta jutun juuret ovat nyt niin vahissa, ettei tassa kannata vakisellakaan nappailla mukahauskaa lorua.

Ensi viikolla varmaankin sitten taman reissun viimeiset horinat. Toki jos inspiraatio iskee kuin tuhat volttia niin sitten voi olla mahdollista, etta taman viikon aikana tanne ilmestyy tarinointia.

 

 

Jos nyt ei ala ihmiset kommentoimaan vahan enemman niin boikotoin omaa blogiani ja lopetan kirjoittamisen. Kauppasaarran itteni.

Niin se vitsi.

Ampiainen meni baariin. Baarimestari sanoi ampiaiselle: "Meilla on muuten samanniminen paukku kuin sina olet". Ampiainen tahan: "Ai, Risto vai?".

Kaikki maanantai-illan sessioitsijat, ibanotsit ja bongi-kingit, unohtakaa jo ne sipsit, karkit vai mitä jugurttirusinoita te nyt siellä sohvalla syottekaan, kaktukset on päivän sana. Nopalitokset siis, semmosessa pussissa nama tortillakostajat niita myyvat. Ovat ilmeisesti kuivattuja ja tolokuttoman hyvia.

Nayttaa tulevan taas melekosen kuumottava paiva taalla varjojen mailla. Koska ulkonan on niin loistelias ilma ja linnut laulavat niin ihmisen on hyva olla ilmastoidussa tietokoneluokassa.

Vatsa on ollut taas kipeana parina paivana. En tiia mita on tullut syotya. Ilmeisesti vatsa vain vaistoaa maissijauhojen laheisyyden ja tekee tenkkapoot. Toisaalta epailen, etta eilen syomassanai kanacaesarwrapissa oli cuacamolea. Masokistin aamupala - cuacamolea tortillan sisassa. "On Mikki suolistoon lahtenyt, pikku tortillapurjeellaan..."

Islan Mujeresille myos syammein halajaa, siel on vesi niin kovin matalaa. Minapoika polskin Karibianmeressa loiskin, sanon sulle kvaak, ystavalle kvaak ja kvaak sanon teille kaikille ja painun takaisin maalle tai viidakkoon seikkailemaaaaaaan. Och samma pa finska. Niin, etta halaisijn matkustaa viela tuonne mystiselle Jukatanin niemimaalle. Hinta vain on kovin suolainen, kovin kovin suolainen, lahes merisuolainen.

Asiasta toiseen. Nimittain naihin kulkukoiriin ja koiriin, jotka kulkisivat mikali olisivat kulkurin vaistolla siunatut. Naita penteleita pyorii kaksin kappalein meidan asunnon edessa kujeilemassa. Valissa loytyy torttua, liukumiinaa ja saissea ihan portinpieluksesta lahtien. Toinen puppe on ihan kunnon sekarotuinen varisekoitus suoraan varjoisilta kujilta ja toinen olisi varmaankin karannut vanhainkodista mummon lampimasta pedista. Vaan ei ole vanhainkoteja meilla taalla atsteekkien, tolkteekkien ja muiden hottentottien mailla. Joten lampaanvillainen pesuharjapuppe lienee vaellellut ikansa Monterreyn syrjakujilla iguaanien, leguaaninen, russakoitten ja muiden niljakkaiden kanssa.

Lisaksi appelsiinimehun perassa laukkovat muurahaiset vainoavat retkikuntaamme jatkuvasti. Nama sangen haitallisen ristipurennan omaavat lurjukset nimittain ovat kovin persoja kaikelle makealle nesteelle. Joten tasta syyta pyrimme valttamaan sokeristen liusten valuttamista lattialle.

Olen kuullut myos huhuja erinaisilta tahoilta, etta osa kulkukoirista on seksuaalisesti varsin aktiivisia, eivatka valttamatta kiihkossaan huomaa kohteensa olevan ihmisen raaja. Kaiken toivon saa heittaa se, joka kiihoittuneen seeferin uhriksi joutuu.

Ja kaiken toivon on menettava se, joka blogiaan kirjoittelee ilman selvaa ajatusta tulevasta. Nooh, tassa on viela kolmisen viikoa aikaa kerata kokemuksia, jotta voin ne sitten tanne raportoida jahka aika on sopiva.  Monterreyn seutu on taynna vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta kaymme niita kohti leuka pystyssa ja suonet taynna adrenaliinia. Toisaalta saatan kayda aamuisin salilla ja iltaisin leffoissa.

Ei muuta kuin "Kannattaa tuntea hyvia ihmisia ja heihin tutustuu matkoilla, lahtekaa pois kotoanne".

...oeo...que calor que tengo yo que levanten las manos como yo...Etta lamminta on!

Kello on taalla vahan yli kymmenen aamulla ja lamminta on jo kivasti yli kolmenkymmenen. Futiskentalle ajattelin vaantya parin tunnin paasta, etta varmasti paistuu kunnolla - nyt siella on viela liian viileaa...Ja varmasti nokkelimmatpokkelimmat siella kotona huomasivat, etten ole tunnilla. En ole en, olen lintsaamassa :/ Oli jo aamulla semmoinen olo, ettei tanaan oikein taida kiinnostaa tuo espanjan opiskelu. Oli ponnistelujen takana, etta sain itseni raahattua educationin tunnille. Ja huolestuneimmatpuolestuneimmat siella varmaan jo miettii, etta onko minulla joku hatana. No ei ole ei, aina vaan ei jaksa kiinnostaa :D

Nyt tuli hauskuuttamaan itseani tanne internetin ihmeellisen ja mielta-avartavaan maailmaan. Suuntana taitaa olla Urheilulehti.fi ja P.Sihvosen pelikirjasekoilut ja lyhyet pelia edistavat syotot. Yhdessa asiassa joutuu kylla olemaan kyseisen "analyytikon" kanssa samaa mielta. Nimittain rakas naapurmaamme pelaa kylla hienoa jaakiekkoa. Svea-mamman pojilla on varsin nimeton joukkuea Moskovassa, mutta silti joukkuea pelaa todella fiksua, itsevarmaa ja ennenkaikkea (SUOMI HUOM!) kiireetonta jaakiekkoa.

Venajasta en halua sanoa mitaan. Toivon, etta tupeloivat viimeistaan finaalissa.

Suomen joukkueesta sen verran, etta tympaisee kun siella on vuodesta toiseen mukana tama on rimpula nimeltaan Tomi Kallio. Joo joo, teki maalin jenkkeja vastaan, tiedan. Aika kevyesti yliarvostettu kaveri. Toinen samaan syssyyn meneva koheltaja on tilipitappiketjun Parssinen. Ja keta muita joutoaijia siella on...hmm...Miettinen, Laamanen, Mantyla...Mita ihmeen saunakavereita se Erkka on sinne pakistoon taas valinnu? Eihan tuolta puutu ku Juti ja "ala lahre shinne".

Jutista tulikin mieleen MTV3:n edesmennyt Hockey Night ja dynamic-duo Saukkonen & Jutila. Aika monta vuotta nama veijarit laukoa idioottimaisia mukahauskoja mantrojaan parhaaseen katseluaikaan sunnuntai-iltapaivisin. Tai muistelkaapa naita: "Lahelta ylos niinkuin JARI aina sanoo", "Kimmo Eronen, vanhemmalla ialla SM-liigaan", "Maalivahdit on ollu tanaan tosi hyvia", "Siina liike loppui toisella joukkueella" ja kaikista pahimpana "Ylamummo". Sitten tuosta horinasta piti vaantaa viela sanakirja. Jumankekka mita touhua. Muutenkin mietitityttaa, etta onko valtaosa pelaajistakin aivan tolloja kun jankkaavat erataukohaastatteluissa samoja holmoyksia:"Meidan pitaa lisata liiketta", "Siina paasi liike loppumaan", "Kaveri oli tuoreemalla jalalla liikkeelle"...ja muita viisauksia. Oikestaan nuo kommentit kuvaa hyvin suomalaista perisyntia. Koko peli tunnutaan ajattelevan sen luistelun ja paattoman kohkaamisen ja ylipelaamisen kautta. Ei tarvi kaantaa pain kuin lahden yli lanteen ja seurata miten kiekkoa hallitsemalla ja vahan rauhallisemalla temmolla tehdaan tulosta - ja kohtuu heihkohkolla materiaalilla viela.

Arsyttavaa peesailla Sihvosta, mutta viela enemman arsyttaa tuo Suomen pelitapa. Pelikirjasta ei huvita paljon puhua silla jaakiekko on niin yksinkertainen laji, etta ei siihen mitaan kirjaa tarvitse. Jenkkifutis ja futisvalmentajat vois ottaa tuon pottuiluna, etta lajissa nimelta jaakiekko kaytetaan termia pelikirja.

Varmaan meni aika railakkaasti ohi osalle blogin lukijoista. Ens kerralla voin puhua sitten taas Meksikosta jotain.