Viikonloppu pahkinankuoressa:

Perjantaina oli kotibileet parin vaihtarin luona. Meininki oli hiukkasen eri kuin Suomessa; porukkaa oli rivitalokolmion kokoisessa asunnossa varmasti yli 50 henkea. Pippaloiden hulvattomuuskerroin kylla karsi siita, etta kamppa oli ammuttu ihan tayteen. Muuten oli ihan kiva ilta vaikka en onnistunut noudattamaan bileiden yleista kaavaa, joka oli jopa kirjoitettu paperilapulle ja niitattu seinaan; No hasta vomitar eli kutankuinkin, etta ei saa poistua oksentamatta.

Launtaiaamu alkoi kivasti kun naapuri paatti ampua koiransa. Koira oli rakyttanyt pari tuntia yhteen soittoon kun Carlos(nimi muutettu) hajosi puppeensa ja remington lahetti sen autuaamille merkkaustolpille. Hieman siina katseltiin toisiamme kun yhtakkia kuuluu PAM! (jarjeton pamaus, oikeasti), haukunta loppuu kuin seinaan, savupilvi polahtaa viereisen talon ylakerrasta kadulle ja sieraimiin leijailee ruudin haju. ( Toim. huom. kyseisen aineen haju voi olla tuoksu militaristeille).

Annettuamme kriisiapua kadun muille pupeille lahdimme jenkkivaihtari Jeffin ja hanen parin meksikolaisen kaverinsa kanssa pelaamaan futista TEC:in(yksi Monterreyn yliopistoista) futiskentalle. Siis mehan olemme UDEMin oppilaita, mutta yksi meksikolaisista  veijareista paatti valehdella TEC:in portinvartijalle( mies oli kuin peikko juurikin sen kyseisen sillan alta), etta TECin opiskelijoita tassa ollaan. Hieno mies - mita sita ei tekisi harrastuksensa takia:D

Pelailu oli kevytta lauantaihontsaa ja lopussa oli tiukat rankkariskabat. Ekassa kisassa Jouni havisi kaikille ja toisessa kisassa meika:D "This guy has a legs of dynamite" totesi Jeff kun ei saanut allekirjoittaneen vetoa kiinni, hi hoh, voi Jeff kun tieataisit, kyllahan meikan jalat on enemmankin mallia louhikko ja kivipilari. No ei vaiskaan, pelkkia ylakulmia puulaakissa:D

Lauantaina oli taas jotku ihme bileet lahella kamppaa, mutta virta ei oikein enaa riittanyt joten vain pistaydyttiin siella. JA AITI EN JUONU MITAAN!:D

Sunnuntaina kaytiin keskustassa torilla eli meracdossa eli markkinoilla eli kavelemassa lian ja piraattituotteiden luvatussa maassa. Ilma oli oikeasti niin likaista, etta sain siella kurkkuun jonku ihme patin, joka ilmeisesti johtui vain likaisesta ilmasta(ja havisi sittemmin) ja olo mita huonoin. Oikein kelpo huono olo. En ole menossa toista kertaa.

 

Taalla on joku ihme villitys musiikissa nimeltaan reggaeton; yksinkertaista biittia ja rappailya espanjaksi. Muuten ihan OK, mutta kun sita hiivatin nytkytysta kuuluu joka tuutista 24/7. Miettikaa vaikka silta kantilta, etta Muikkumarkkikoilta alkaisi puolen vuoden kausi pelkkaa humppaa. Siis pelkkaa humppaa joka tuutista paivasta toiseen ja kesasta talveen. Hajoaa siina kovempikin psyyke.

Muuten elama tuntuu nyt asettuneen aloilleen ja asiat rullaavat ihan omalla painollaan. Paivat tulee hilluttua taalla koululla opiskelun, futiksen ja punttiksen merkeissa ja illat on sitten enemman lokoilua, kortinpeluuta ja syomista.

Yolla tallaa Meksikossakin nukutaan. Paitsi eivat ne, jotka kuulevat reggaetonia. PUMP PUM PUMPII PUMP PUM PUMPII, noin se menee, nyt kaikki opettelemaan. Katson sitten osaatteko kun tulen takaisin.