Kaytiin sitten syvalla Meksikon sisamaassa. Queretaro ja San Miguel de Allende toipuvat viela viikkoja, elleviat kuukausia vaihtareiden tasmaiskusta.

Perjantai-iltana lahdettiin matkaan hieman ennen yhtatoista illalla, mutta kuten taman maan tapoihin kuuluu oltiin viela puoli yhden aikaan Monterreylaisen huoltoaseman pihalla.

Bussi oli ihan luksusta verrattuna suomalaiseen versioon. Jalkatilaa oli oikein kivasti ja nukkuminenkin onnistui ainakin keskiverrosti. Kello taisi olla yhdeksan aamulla kun saavuimme Queretaron kapunkiin. Kaupunkia silmailessa ei voinut valttya mielikuvalta Oulusta - kaupungit olivat hammastyttavan samankaltaisia. Sekava joukko ranskalaisista patonginpurijoista ja australian aboriginaaleista lahtien suunnisti aluksi Hotel Hidalgoon ja asettui taloksi.

Pienen rauhoittumishetken jalkeen suunnistimme kiertoajelulle, joka esitteli sympaattista kaupunkia noin puolentoistatunnin ajan. Arvosanaksi kaupungille annan ihan kiva; ihan hulvattomia patsaita sun muuta keskiaikaista. Kaupungissa oli myos antiikin Roomasta tuttu akvedukti-vesijohtohassakka. Tosin se ei enaa toiminut. No toisaalta se on ihan ymmrettavaa; tuskin monta kilometria pitkaa kivimuuria millaan jakarilla korjataan.

Kierroksen jalkeen osoitteena oli jonkin sortin kiasma ilman kissantappovideota. Museosta ei jaanyt oikein jalkipolville kerrottavaa lukuunottamatta paria hienoa kivipatsasta. Muuten paikka oli taynna luomisen tuskaa; sekavia muotoja ja tekotaiteellista p*skaa:D Nooh, taidemuseot eivat ole minun paikkoja.

Iltapaiva oli varattu kiertelyyn ja shoppailuun. Paikalliselta piraattitorilta loytyi kello, joka herattaa joka aamuyo kello 3 ja ranteeseen laitetteassa solki lentaa pois keskimaarin 3 kertaa. Mukaan lahtivat myos Sonyn tosiaidot MP3-kuulokkeet, jotka kestivat tasan paivan. Onneksi yksi ostoskista onnistui kun loysin kaytannollisen olkalaukun.

Illalla ohjelmassa oli baareilua ja tuli todettua jalleen kerran sen, etta taalla baareihin otetaan liikaa ihmisia. Aika joutava ilta, mutta tulipahan kaytya. Tahan mennessa paikalliset baarit ovat olleet kylla hirvea pettymys. Kenen etu on se, etta baarissa ei kerta kaikkiaan ole tilaa olla? Kysyn vaan. Karpolla on asiaa.

Jostakin ruoasta tarttui mukaan kiva ruokamyrkytys ja sunnuntain makailin paaosin hotellissa sangynpohjalla ja tutustuin kahteen herrasmieheen; Señor Imodium ja Señor Lacto Seven olivat oikein kivoja herroja, paransivat jopa vatsataudin. Yhta asiaa kylla oppi arvostamaan talla reissulla; sita kun ei tule hirveä vesiripuli hirmu hankalassa paikassa.

Eilen maanantaina sitten ajelimme hienoon San Miguelin kaupunkiin tai pikemminkin kauppalaan. Tama kaupunki oli oikeasti todella upea paikka, kaupunki oli varsin pitkalle samannakoinen mita se on ollu sata vuotta sittenkin. Muuten paiva oli sita samaa kiertelya ja rihkamatorien seassa vaellusta. ihan kiva, lahes OK.

Reissu oli kokonaisuutena rentouttava lukuunottamatta sita halvatun vatsapopoa. Seuraavaksi ohjelmassa voisi kuitenkin olla kunnon rantaloma, ei tuo torien kiertely jaksa oikeasti innostaa.

Olkaa muuten ylpeita siella Suomessa ruoasta, tama paikallinen on yliarvostettua. Ruoka taalla on kylla hyvaa, mutta kaikki maistuu samalle eli jollekin jauholle. Cuacamole varmasti myos kuulostaa hienolta , mutta oikeasti se ei maistu yhtaan millekaan vahan sama kun soisi jotain riisikakkuja. Yksikaan paikallisista erikoisuuksista ei ole ollut sellaista mita jaisi kaipaamaan; tortillat eri variaatioineen ovat rankasti ylimainostettuja. Itseasiassa kotona Suomessa tehdyt vastaavat ovat parempia. Edelleen korostan, etta ei ruoka pahaa ole; meksikolaisen ruoan maine nyt vaan on jotenkin turhaan superlatiivien savyttamaa. Meksikolaiselle kanalle toki iso peukku; se on todella hyvaa. Meidan kampassa nimittain vedetaan porvarityyliin kananrintafilekeittoa.

Ei talla kertaa muuta, poistun salille, pelkkaa hauista ja ojentajaa:D