Nonniin, viime yona kotiuduttiin yli viikon kestaneelta valloitusreissulta Jukatanille. Matka kesti yhteensa 8 paivaa ja oli kylla kokonaisuutena aivan uskomaton. Ne rannat, ne rannat...oottakaahan vaan kun naatte kuvia...huh!

Keskiviikko 11.4

Kampilta lahdettiin kohti Montereyn lentokenttaa, Mariano Escobedoa, viiden aikaa iltapaivasta. Laukkujen pakkaus onnistui hienosti, eika mitaan elintarkeaa jaanyt matkasta. Lento Cancuniin oli lupsakka parituntinen ja itseasiassa taidettiin olla puoli tuntia etuajassa perilla, kymmenen aikaan kutakuinkin. Kun astuin Cancunissa lentokoneesta ulos niin vastassa oli kosteusprosentti luokkaa puusauna. Aluksi luulin, etta kuumuus ja kosteus tulivat lentokoneen potkurista vaan ei - Jukatanilla on oikeasti aivan uskomaton kosteusprosentti. Aikamme paiviteltyamme kosteutta otettiin taksi ja viuhahdettiin Cancunin downtownissa sijaitsevaan hostelliin nimeltansa Haina. Hostellissa ei nyt sinansa ollut mitaan ihmeellista - kuuma ja tukala oli siellakin. Meille oli varattu 8:n hengen huone, jossa oli jo ennestaan...nelja ruotsalaista...Yksi ruotsalaisista oli oikein innokas pottuilemaan suomalaisten jaakiekkomenestyksesta. Holmo tyyppi muutenkin. Yo hostellissa oli aikaslailla hikinen ja en saanut nukuttua kuin korkeintaan parisen tuntia.

Torstai 12.4

Aamulla herailtiin ennen sianpierasua, matettiin paahtoleivat ja kahvit naamaan ja suunnattiin kohti linja-automasemaan. Suunnaksi otettiin Tulum, Posion kokoinen kylanen Cancunista n. 120 km etelaan. Liput taisi maksaa 2 euroa ja bussi oli oikeasti hyva ja siisti. Tulumissa kavastiin pikasesti nakkaamassa murua rinnan alle ja metsastettiin itsellemme taas uusi hostelli. Sitten paineltiin rannalle. Meikalaisen kuvaukset ei tee oikeutta sille paratiisille mihin saavuttiin Tulumissa. Hiekka oli aivan uskomattoman hienoa, juurikin sita mita on tiimalaseissa. Ja se vesi, aivan turkoosia ja lamminta kuin linnunmaito. Kuvat kertovat aikanaan enemman kuin tuhat sanaa. Aurinko porotti suoraan ylhaalta ja sai meren nayttamaan todella maalaukselliselta. Iltapaiva menikin rannalla pulikoidessa, auringossa maaten ja elamasta nauttien. Illasta kaytiin viela vahan kiertelemassa Tulumin pienehkoa keskustaa. Tulum ei muuten ole ihmeellinen paikka, mutta jo sen maagisen rannan takia siella kannattaa ehdottomasti kayda, ja jos tuolla pain liikkuu ja on jattaa kaymatta Tulumissa niin se on todellakin menetys.

Perjantai 13.4 

Perjantaiaamusta suunnattiin Tulumin omille Maya-rauniolle, jotka sijaitsivat itseasiassa aivan biitsin vieressa. Hienoja olivat, mutta jotenkin olin vielakin niin tohkeissani itse rannasta, etta oppintunti historiaa ei vaan kauheasti napannut. Raunioreissun jalkeen mentiin taas paivaksi rannalle makaamaan ja meikalaista sakotettiin tyhmyydesta oikein kunnolla. Pistin nimittain aurinkorasvaa "vahan sinne pain"-periaatteella ja karvennyin aika miehekkaasti - varsinkin jalkaterat, alaselka ja kyljet karysivat aika hyvin. Talla hetkella kyseiset alueet kesivat aika messevasti - vahan niinkun repisi kontaktimuovia irti ihosta. Tyhmasta paasta...jne. Mutta huikeaa oli taas polskia Karibianmeren ranoilla...kasipohjaa.

Lauantai 14.4

Aamulla taas yllattaen herattiin ja paineltiin pikkubussilla kuusikymenta kilometria pohjoisemmaksi Playa del Carmeniin. Meilla ei ollut oikein hajua, etta mita tehdaan paivan aikana, mutta otettuamme oman pikku bajamajan rannan lahelta lahdime kiertelemaan Playan jenkkituristipainotteista paakatua ja bongasimme paikan mista pystyi vuokramaan snorkkelit ja rapylat sun muuta asiaankuuluvat. Paikan tyontekija(pomo?) oli todela ystavallinen argentiinalainen tyyppi, joka suositteli meille kayntia kahdella laguunilla. No mehan suostuimme, vuokrasimme vetenalaiset vehkeet ja painelimme taas etelaanpain Akumalissa sijaitsevalle laguunille. Ja voi sissus, oli taas niin uskomattoman hieno paikka ,ettei riita sanat kertomaan. Oli aivan huikeaa snorkalailla eksoottisten kalojen seassa ja miettia, etta eihan tammosta naa kuin Avaran Luonnon DVD-ekstroissa. Kuvat kertovat taasen enemman, kunhan saan niita laitettua.Paiva meni taas aika suhinalla ja taas olikin jo ilta. Tottakai meikalaisen rantalomaan kuuluu oleellisena osana NHL-jaakiekko. Nimittain Playa del Carmenin lukuisat baarit nayttavat kaynnissa olevia pleijareita ja niinpa loysinkin itseni katsomasta pelia aivan rannan viereista...kevyet on kontrastit. Ilta meni taas leppoisasti ja taisin loytya laukkuunkin se pitkaan etsitty Interin-pelipaita. Sita paitaa ei muuten paalla pideta, menee suoraan vitriiniin :D

Sunnuntai 15.4

Vaskon Samakkomiesten kasvattaman vesipeto suuntasi taas aamulla laguunille. Nyt kyseessa oli maanalainen laguuni, jonka vesi oli viela kirkkaampaa kuin Kuulealla - jos mahdollista. Oman suolansa snoraklailuun toivat lepakot, nuo ilmojen mustat punaisetparonit. Kalliokolossa missa lotrattiin oli nimittain pienehko lepakkokommuuni. Minna taisi niita aluksi vahan saikkya, mutta rohkeni pienen tottutelun jalkeen myos pulikoimaan. Vesi oli muuten kyseisessa paikassa makeaa, muualla lotrattiin suolassa.Loppupaivaksi paineltiin taas Playa del Carmenin rannalle palvomaan aurinkoa ja grillamaan kylkea - ihmiskylkea. Illalla taytyi menna aikasin nukkumatille silla seuraavan aamun heratys oli enen kuin sika oli edes syonyt mitaan ilmavaivoja aiheuttavaa.

Tuossa valissa reissu oli puolivalissa. Mita ehtiikaan viela tapahtua? Kakkasiko lintu Jounin paalle? Paloiko Topi lisaa? Kuka on Bjorn? Onko brittituristit oikeasti niin idiootteja milta vaikuttaa? Osasinko ajaa pyoralla? Tama ja paljon muuta ensi kerralla silla nyt taytyya suunnata kentalle sukittamaan latinoja. Futista siis!

Palataan taas lahiaikoina.