Oli muuten lauantaina futispeli. Havittiin muuten 0-7. Ei ole paljon lapsille kertomista. Ekan puoliajan pelasin puhtaana karkena, mutta toiselle puoliajalle siirryin keskikentan keskelle ja sujui paljon paremmin. Jaimen (laitalinkki/karki) kans sovittiin, etta olisin nakellu sille kukkupalloja laitaa, mutta paha niita on laittaa kun osalla pelaajista poltti pallo ihan uskomattoman paljon jaloissa. Esim. laitapakilla (ei Jouni :d) on pallo jalassa ja aikaa enemma ku Tasta Asti Aikaa-biisissa niin jantteri paattaa purkaa pallon katsomoon - ei yhta tahi kahta kertaa vaan kolme kertaa perakkain. Pelaavat kuulemma taktista futista. Muutenkin puolushalukkuus on ihan mita sattuu osalla pelaajista ja ovat kovin pehemeita mies vs mies tilanteissa. Kulmissa (ei se kaupunki) ja vapareissa kukaan ei osaa tai halua merkata miehia. Jos rumasti sanoo niin osalla pelaajista ei ole mitaan kasitysta miten jalkapalloa pelataan - sinansa ihmeellista kun taman pitaisi olla futismaa. Ite paasin ekalla puoliajalla pari kertaa puolittain karkuun (ihan oikeasti, Harri, usko vaan:D), mutta vedot lensi minne sattuu. Tokalla puoliajalla pelasin sitten tosiaan paljon alempanan keskella ja seisoskelin valderramamaisesti keskiympyran tienoilla ja nakkelin pikkunattia syottoa...vastustajalle.Se siita pelista, kiva kertoa pappana kuinka nuorempana kaytiin Meksikossa asti haviamassa kaikille.

Viime viikon tiistaina kaytiin katsomassa paikallista Smackdownia eli wrestlingia eli vapaapainia. Oli muuten ihan uskomattoman typeraa ja lapsellista touhua. Ne jotka tietavat mita meno on jenkkilassa niin miettikaa sama homma ilman rahaa. Katsojien paatartkoitus oli huudella painijoille motherfuckeria ja nakella heita popcorneilla ja tyhjilla muovituopeilla. Itse istuskelin tympaantyneena katsomossa ja ihailin painihallin kattomateriaaliratkaisuja - kovasti oli peltiputkia. Jounilla tai Minnalla taitaa olla kuviakin "Lucha Libresta" omassa kuvakansiossaan. Paini-ilta oli osa meidan "Meksikon historia & yhteiskunta" kurssia ja mukana menossa oli siis myos paikallisia opiskelijoita. Juuri osa naista teinahtavista trinsessoista ja trinsseista ei kasittanyt tylsistymistani ja paattivat, etta olen Monterreyn tylsin ihminen:D Hoksin taas, etta mika ero on olla 18 kuin 22...taalla Meksikossa tuo ero tuntuu viela isommalta. Porukka on melkoisen lapsellista vaikka vaikka ulkonako on monesti ihan muuta, eivat sentaan itke selallaan karkkihyllyn luona, mutta ei ole sekaan kaukana. Mutta ei pida yleistaa, olen toki tavannut monta hyvinkin kypsaa kahdeksantoistavuotiasta.

Eilen sunnuntaina kaytiin tutustumassa tylsaan museoon, joka sekin kuului osana eraaseen kurssiin. Oli taulua sun muuta taidetta. Ei edelleenkaan ole minun juttuni. Illalla sitten kaytiin katsomassa Minnan, Jounin ja Markuksen kanssa Eddie Murphyn uusin tuotos "Norbit". Ihan menevaa sunnuntaihomppaa oli se leffa, mutta ei juuri muuta.

Ensi viikolla maalari tulee meidan huusholliin ja maalaa homeen paalle - niinhan se home haviaa...Itse en kyllakaanole enaa viimeaikoina huomannut mitaan homeesta johtuvia oireita. Muutenkin olo on ihan mainio; ei ole yskaa, rakatautia tahi tuberkuloosia.

Spring breakille(vrt. hiihtoloma) alkaa olemaan suunnitelmat aika kohillaan. Suuntana tulee olemaan mita todennakoisimmin Jukatanin niemimaalla oleva Tulumin messeva ranta. Alueella on kielletty kaikenlainen suurempi rakentaminen kerrostaloista ostoskeskuksiin ja turismi ei ole viela vallannut kyseista paikkaa. Suunnitelemissa on, etta keraamme pienen porukan ja varaamme viikoksi rantatalon(!) ja maataan viikko rannalla, pelataan rantalentista, polskitaan , rapikoidaan ja uidaan kasipohjaa mureenoiden ja pallokalojen kanssa. Paras juttuhan on se, etta rantatalo maksaa palttiarallaa 100 pesoa per paiva. Itse olin alunperin suunnitellut lahtevan koulun kansainvalisen toimiston jarjestamalle matkalle, mutta kahdeksan paivaa jatkuva matkustelu ei oikein kuulostanut enaa kovin houkuttelevalta kun kuulin tuosta Tulum-kuviosta. Kaykaa ehdottomasti katsomassa kuvia netista - on meinaan melkoinen paratiisi ja alueella kerrotaan olevan ikivanhoja maya-intiaanien raunioita, jotka ainakin kiinnostavat minua enemman kuin vahan alusta.

Kielta en osaa puhua kovin kummoisesti, mutta joihinkin keskusteluihin pystyy jo osallistumaan niin, etta muut puhuvat espanjaa ja itse englantia. Kielen oppiminen ei ole alun alkaeenkaan ollut mikaan itsetarkoitus kun tanne saavuin;  kaikki espanja mita opin taalla puhumaan on vain plussaa, jos en opi niin sitten ei mahda mitaan. Mutta kun ottaa huomioon sen, etta en osannut espanjaa patkan vertaa kun tulin tanne ja kun vertaa nykyiseen tilanteeseen niin olen ihan tyytyvainen. Olen kuitenkin enemman kiinnostunut paikallisesta kultuurista ja ihmisista kuin kielesta. Asionti espanjaksi onnistuu kuitenkin ja jonkilainen alkeellinen smalltalk, mutta ei tassa mistaan avaruusalusten polttoainenjarjestelmista viela puhuta:D

Semmottii taalla. Kivaa on.

PS. Opetelkaa lausumaan nopeasti, itella menee jo kuin vetta vaan: PARANGARICUTIRIMICUARO